Festarifiiliksiä

Lähdin perjantaina päivällä nuorten ja kolmen miesvetäjän kanssa kohti Turkua ja Maata näkyvissä -festareita. Suurin osa matkasta tosin meni kouvolalaisten kanssa samalla bussilla. Näille festareille osallistuin siis toista kertaa ja jälleen matkan vetäjänä.

Perjantaina tapasin siellä heti kaksi ystävääni, joita en hetkeen ollut nähnyt ja pari tuttua, joita en ollut nähnyt sen jälkeen, kun 1,5 vuotta sitten valmistuin ja lähdin koulusta pois. Oli jotenkin hämmentävä tunne.

Artisteista perjantaina kuuntelin The Rainin, Kontrolin ja LZ7:n. Ne olivat ihan mahtavia. Loppuillasta oli vielä Järjettömän rakkauden salaisuus -messu. Se tunne, kun 9000 ihmistä on yhtä aikaa kuulemassa Jumalan sanaa ja laulavat vielä yhdessä.

Lauantaina, silmät ristissä aamupalan jälkeen, kävin hankkimassa festarikynnet ja kuuntelin Pastoreita ja GFM:n. Sen jälkeen oli puolen tunnin tauko ja sitten alkoi Studiot & Workshopit. Päätettiin yhden kaverini kanssa osallistua vain tytöille tarkoitettuun Studioon nimeltä Pinkkiä ja violettia vai mustaa ja valkoista? Siellä pohdittiin uskovan naisen asemaa yhteiskunnassa. Meillä on paljon erilaisia asioita, jotka enemmän tai vähemmän vaikuttaa meidän ulkonäköön ja luonteeseen. Mainokset, mallit, sosiaalinen paine, muoti jne. Miksi meidän pitäisi olla samassa muotissa toisten kanssa? Emmekö voisi olla sellaisia kuin itse haluamme? Jos olet erinäköinen ja pukeudut omalla tyylillä, miksi saat pitkiä katseita, selän takana kuiskimista, eristäytymistä toisista ihmisistä? Onneksi on edes yksi, jolle kaikki ihmiset kelpaavat just sellaisena kuin on, eli Jumala.

Iltapäivä alkoi seuraamalla saksalaista ilma-akrobatiaryhmää Himmelszeit aerial artistic teamia. He olivat tosi taitavia. Mukana esityksessä oli myös Klaus Kreischer, klovni. Hän kysyi, haluammeko nähdä tempun. Todettiin, että totta kai. Temppu oli saippuakuplien puhallus. :D No, sitten Klaus totesi, että se oli vitsi ja kysyi uudelleen, haluttaisiinko nähdä kunnon temppu. Kyllä, totta kai. Jälleen kerran Klaus puhalsi saippuakuplia mutta hajotti ne vesipyssyllä. Sitten hän kysyi, halutaanko nähdä iso ja mahtava temppu. Tottahan toki. No, hän otti jättikokoisen vesipyssyn, puhalsi saippuakuplia ja hajotti ne valtavalla vesisuihkulla ja kasteli osan yleisöstä. Totesin vain, että hyvä, että istuin sen verran kaukana ja säästyin vesisuihkulta. Totuus ei kuitenkaan mennyt ihan niin.. Klaus hyppäsi lavalta alas ja jatkoi vesipyssyllä suihkuttamista. Kun hän oli lopettanut, hän kääntyi ympäri ja suihkautti viimeisen kerran, niin se osui myös meikäläiseen. Mutta hauskaa oli silti!
Bändeistä kuuntelin Audilen, Great Wide Northin ja Kiitän luojaani sinusta eli kls:n.
Alkuillasta oli taas Studioiden ja Workshoppien aika. Tällä kertaa oli vuorossa Pianomies ja Taskulampun valo. Tavattiin siis työntekijöiden kesken ja meitä viihdytti taitava pianisti Hillel Tokazier. Minä pianonsoittoa harrastaneena olin kateellinen tuosta esityksestä. Niin rento meininki ja millä vauhdilla hän onnistui soittamaan.
Illalla olin myös miitissä, jonka jälkeen oli vielä illan konsertti jäljellä. Siellä esiintyi Tera, Immanuel, Parkour Akatemia, MN-Houseband, pääesiintyjänä kanadalainen Hawk Nelson.

Sunnuntaina vähän pirteämpänä raahauduin aamupalalle ja sieltä Hyvän tuulen suojassa -sanajumalanpalvelukseen. Sen jälkeen sukelsin hetkeksi mukaan metallijunaan HB:n kanssa ja sieltä viimeistä konserttia kuuntelemaan. Siellä esiintyi mm. Miriam, Houseband, Gospelstara 2013 ja Idän ihmeet. Konsertin jälkeen alkoi uninen paluumatka takaisin.

                                     Festarikynnet, ugandalaisten äitien tekemä sormus ja rannerengas

                                              Himmelszelt Aerial Artistic Team

Your Dreams - Our Inspiration

Syyskuun puolivälissä olin Vierumäellä juhlistamassa Oriflamen 45v. synttäreitä.
Osakseni siis sain aikaisen aamuherätyksen, kiitos asuinpaikkani ja bussi Vierumäelle lähti ennen klo 8 Helsingistä.
Juhlat siis olivat syyskuun puolessa välissä ja edellisenä viikonloppuna tuli herätys, että pitääkö gaalassa olla mekko yllä. Vastaus oli, että pitää. Siinäpä iski pulma. Omistan kyllä mekkoja mutta tasan 1 on minulla täällä kaapissa, eikä se ole yhtään sellainen, että kehtaisin laittaa sitä ylleni juhliin. Niin ja olisi minulla parit kietaisuhameetkin olemassa mutta eipä nekään juhlallisia ole. No, juhlat siis olivat lauantaina, niin keskiviikkona sain aikaiseksi ruveta mekkoasialle jotain tekemään. Suunnistin kirpparille. No, löytyi muutama mekko muttei mieleistä. Seuraava kirppari olikin sitten kiinni. Päätin vielä tsekata Seppälän. Sieltä se sitten pienoisen ihmetyksen kanssa löytyi mutta maltoin ostaa vasta seuraavana päivänä.

Puoli kymmenen aikaan olin perillä Vierumäellä ja kun sain tavarat säilöön, lähdin odottelemaan kavereita, jonka jälkeen suuntasimme rastiradalle. Siellä oli 10 kysymystä Oriflamesta. Sain 8/10 oikein.

Ruokailun jälkeen kävin kuuntelemassa Wellness-luennon. Wellness siis on Oriflamen hyvinvointisarja. Se oli kyllä tosi inspiroiva luento. Sieltä sitten kuuntelemaan seuraavaa luentoa. Sitten vihdoin ja viimein pääsin hotellihuoneeseen ja aloitin valmistautumaan illan gaalaa varten.
Se ilta oli kyllä mahtava!

                                     Illan toinen esiintyjä Diandra
                                 

                                     Illan juontaja Mikko Leppilampi

                                     Illan toinen esiintyjä Lauri Tähkä

                                               Alla kuvia Oriflamen alkuvuosista.

Mikko Leppilampi lauloi gaalassa Oriflamen laulun. Kyseinen laulu löytyy täältä

What a day!

Huh, mikä päivä! Tänään olisi tehnyt mieli palata takaisin sänkyyn, vetää peitto tiukasti korviin ja pysytellä sängyssä koko päivä.

Aamulla heräsin ennen klo 7 ja menin samantien suihkuun. Sitten yhtäkkiä huomasin, että nenästä tulee verta. On sitä kyllä ennenkin tapahtunut mutta lähinnä talvisin kovalla pakkasella.

Vietin viikonloppuni muualla ja palasin aamulla takaisin Loviisaan. Bussiasemalla kun odottelin Loviisaan lähtevää bussia, tuli tosi huono olo ja melkein pyörryin. Kipaisin äkkiä sisään asemarakennukseen ja istuin lähimpään mahdolliseen tuoliin. Syytin auringonpaistetta huonosta olosta.
Tänään alkoi kokkikerho ja jäi yksi ruoka-aine ostamatta, mistään ei löytynyt kuorintaveistä ja yksi levy ei toiminut. Saatiin onneksi kaikki ruuat tehtyä ja sitten kun aloin tiskaamaan muutamia isoimpia astioita, niin vesi osui johonkin astiaan ja lensi korkealla kaarella lattialle.
Pieniä asioita mutta ärsyttivät aika paljon.

Tosiaan, tänään alkoi sitten taas tämä kerhokausi. Tänään aamulla oli 3v. kerho, melkein heti siihen perään koululaisten iltapäiväkerho ja siihen perään vielä kokkikerho.

Tänään kokkikerhossa valmistui lihamureke, perunamuusi, kun saatiin oikea levy toimimaan ja kastike, jonka piti olla ruskeaa mutta olikin vaaleaa ja kuulemma maistui sieniltä sekä jälkkäriksi cupcake-jäätelöannokset.

Tahtoako?

Olin kuluneena viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa ortodoksihäissä.
Toukokuulla tipahti sinetöity hääkutsu postiluukusta ja tämä tyttö oli kyllä ällikällä lyöty. Mietin, että mites tuon hääkutsun saisi auki, kun ei malttaisi rikkoa sinettiä ollenkaan. Noh, ei auttanut kuin rikkoa se sinetti.

Hääpaikaksi oli valittu Uspenskin katedraali Helsingissä. Tajusin, että Uspenskin katedraali on siis ortodoksikirkko. Koska tiesin, että serkkuni ei ole ortodoksi, täytyi siis morsiamen olla. Unkarilaisten kanssa kun kävimme Helsingissä, katselin tarkkaan, että missä kohtaa Helsinkiä katedraali sijaitsi.

Eilen siis oli nämä odotetut häät. Mitään ennakkokäsitystä minulla ei tilaisuudesta ollut. Olin vain kuullut sulhasen isältä, että kirkossa on tapana seistä koko seremonian ajan. Pelkkä ajatus sai jalkojani särkemään.

Vihkitilaisuus alkoi 20min myöhässä mutta ei sinällään haitannut, kun sai jutella tuttujen ihmisten kanssa ja nauttia aurinkoisesta säästä ulkona. Vieraat asettuivat kirkon sivuille punaisten mattojen päälle seisomaan. Ensin morsiuspari jäi kirkon takaosaan seisomaan ja he tavallaan kihlautuivat uudelleen, koska muuten heidän suhde tulkittaisiin avioeroksi. Myös sekin oli erilaista, että sormukset laitettiin molempien oikean käden nimettömään, ei suinkaan vasempaan niin kuin on totuttu. Morsiusparille annettiin myös tuohus käteen. Koko tilaisuuden ajan, niin meinasin sanoa, että pappi mutta tässä uskonnossa onkin isä, ei lukemalla lukenut vaan tavallaan lauloi. Siellä oli myös pieni kuoro, joka vastasi vuorotervehdykseen.
Varsinainen alttari oli hieman piilossa mutta keskempänä kirkkoa oli pienempi alttari. Siinä oli myös kaksi kruunua, jotka asetettiin morsiusparin päiden yläpuolelle, joka kuvaa avioliittoon kruunaamista.
Tarkempaa tietoa vihkitilaisuudesta voi lukea Avioliiton sakramentista.
Vihkitilaisuus kesti siis 45min. Myöhemmin kuulin, että se oli lyhennetty versio, normaalisti kestää n.2-3 tuntia. Huh!

Kirkosta suuntasimme Kasinonrantaan onnittelemaan morsiusparia ja siirryimme venetaxiin odottamaan siirtymistä hääpaikalle ravintola Boathouseen Liuskasaareen. Ihan mielettömän nättiä katsella Helsinkiä mereltä päin.

Ohjelmassa illan mittaan oli puheita, miekan poltto, hääkakun leikkaus miekalla (sulhanen eli serkkuni ehti kopauttaa jalan maahan ensin), morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot, häävalssi ja morsiamen ryöstö.

Paljon sai nauraa, tutustua uusiin ihmisiin ja keskustella ihanien ihmisten kanssa. Ihan mahtavat häät!

Täällä taas

Hups, anteeksi blogin pitäminen on hieman jäänyt! Olin tuossa heinäkuun lomalla ja sen jälkeen, kun olen palannut töihin, niin olen ollut pitkiä päiviä töissä ja viikonloputkin enemmän tai vähemmän menossa.

Niin tosiaan, kun saimme unkarilaiset lentokoneeseen, aloitin seuraavana päivänä kuukauden kestäneen kesälomani. Hyppäsin bussiin ja suunnistin Tampereelle, jossa oli vanhempani ja rakas siskontyttöni vastassa. Matka Tampereelta jatkui samantien vanhempieni luokse Pohjanmaalle. Vaikka vieressäni takapenkillä oli pieni papupata, sain otettua pienet päikkärit.

Sain siis aikaisia aamuherätyksiä, öisin napakoita potkuja kylkeen sekä pari iskua nenään (tätiinsä tullut nukkumistavoiltaan.. ;)), paljon kysymyksiä, havaintoja, hyppynarulla hyppimistä, hiekkakakkujen tekoa, frisbeen heittoa, pallopelejä, keinumista jne. Sitten tulikin sisko pojan ja koiran kanssa. Sitten tätä tätiä vietiin. 1,5v on ehtiväinen ja kun poju ylettyy jo aika moneen paikkaan, niin sitten räplätään kaikkea ja se riemu kun näkee paapan tai koiran.
Se tunne, kun sisko lasten ja koiran kanssa palasi takaisin kotiin ja äiti päättää laittaa radion päälle ja Novalta kajahtaa täysillä Within Temptationia.

Muutama pyörälenkki, ruuanlaitto, imurointi, ihana piano, marjojen keräys sekä muutama mukava ihminen tuli sitten tavattua, kunnes lähdin Tampereelle muutamaksi päivää.

Sitten kun luulit, että saat pitää taukoa kyselytulvasta, niin 2,5v veljentyttö aloittaa sen. Otin neidin syliin ja sitten alkoikin tädin tutkiminen päästä varpaisiin koruista vaatteisiin ja kysely mikä toi on ja kuka tuon on hankkinut. Sitten pari hiljaista minuuttia ja tasan tarkkaan sama kyselykierros. Pienempi neiti tyytyi naureskelemaan tädilleen ja harjoittelemaan kovasti kävelyä.

Kävin vielä siskon ja lasten kanssa Särkänniemessä. Muuten ihan kiva reissu mutta se tuuli ja vesisade olisi voinut jäädä pois! Niin ja miksi kaikista paras laite, vuoristorata, on poistettu? :/ 4v neidin ehdoilla kierreltiin laitteissa mutta eipä vesisateen alkaessa kauheasti huvittanut enää siellä oleilla.

Seuraavana päivänä sain sitten 2,5h bussimatkalle seuraa neiti papupadasta. Kanssamatkustajilla taisi olla hauskaa kuunnellessamme keskustelujamme. Yritin jopa saada neitiä ottamaan päikkärit mutta sitä kesti tasan 2 sekuntia, että se siitä. No, onneksi isomummukin sai osansa neidin energiasta, kun poikkesimme kylään.

Vielä viimeisten lomapäivieni kunniaksi lähdin ihanan ystäväiseni kanssa maakuntamatkalle Kristiinankaupunkiin. Kierreltiin ympäriinsä, kävimme kahdessa kirkossa, taidenäyttelyssä sekä syömässä hyvin ja uimassa meressä.

Töihin kun palasin, alkoi heti lasten päiväleirin ja riparin suunnittelu. Pitkiä päiviä tuli mutta kyllä ne kannatti. :) Rippileiri oli siis aika mielenkiintoinen kokemus, kun olin mukana työntekijänä enkä isosena. 22 nuorta, jotka olivat energiaa täynnä päivästä toiseen! Mun tehtäviin kuului toimia turvallisuusvastaavana, oli muuten hirveän kivaa kirjoittaa turvallisuusasiakirjaa paikasta, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Lisäksi tehtäväni oli auttaa esirukousten suunnittelussa joka-aamuiseen jumalanpalvelukseen ja suunnitella isosten kanssa iltaohjelmat.

Toiseksi viimeisen illan iltaohjelmaan kuului Igor ja Tatjana. Se tunne, kun ensin huudat äänesi käheäksi, sitten heität jauhot toiselle päin näköä ja mätkäiset vielä kananmunan toiselle päähän. :D
Lisäksi pidin vielä iltahartautena Isä meidän -dialogin.

Viimeisenä iltana pidimme kynttiläkirkon ja minä kirkkoherran kanssa pesimme jokaisen leiriläisen ja leirin johdon jalat. Koskaan aikaisemmin en ollut sellaista kokenut ja pitää kyllä myöntää, että se oli aika vaikuttava kokemus. Suhteellisen hiljaista, hämärä tila, jossa tuohukset palaa, sekä hiljaa lauletut laulut, niin meni kyllä kylmät väreet selkää pitkin ja ihokarvat nousi pystyyn.

Monesti mietin, kun minulla oli Nuorten veisuu -kirja kädessäni ja avasin sen, sieltä ensimmäisenä tuli vastaan Juha Tapion Väsyneet maan. En vieläkään ole keksinyt syytä, mikä siihen biisiin aina johdatti.

Nyt sitten eilen sunnuntaina kaikki 22 nuorta konfirmoitiin. Minäkin sain vetäistä alban ylleni mutta se oli sellainen versio, joka papeille yleensä annetaan. Niin, elämäni ensimmäistä kertaa sain olla jakamassa ehtoollista. Huhu, ei voi muuta sanoa. Kädet tärisi mutta ehtoollisviini osui joka kerta pikariin, enkä kovin montaa kertaa tainnut sanoissani takellella, enkä missään välissä kompastunut alban helmoihin. :D

Finnország - Magyarorzág

Keskiviikkona 26.6. se alkoi. Suuntasimme klo 21 aikaan Helsinki-Vantaan lentokentälle vastaan 15 unkarilaista. Heidän saapumistaan odotellessa, alkoi jännittää oikein urakalla. Mietin kovasti, millaisia ihmisiä he olisivat? Osaisimmeko tunnistaa heidät, kun he tulevat? Miten tämä viikko tulisi sujumaan? Saisivatko he positiivisen kuvan meistä loviisalaisista? Kannattaisiko meidän kanssa olla ystävyyssuhteessa?
Saimme heidät ohjattua tavaroineen bussiin ja aloitimme paluumatkan takaisin Loviisaan. Sitten alkoikin minun ja erään ystäväni urakka. Jaoimme jokaiselle unkarilaiselle ensin laukut, jotka sisälsivät kaikkea hyödyllistä ja sen jälkeen jaoimme juotavaa ja leipää jokaiselle autossa olevalle. No, okei, kuljettaja jäi ilman. "Tessék" tuli tutuksi.

Torstaina 27.6. heräsin silmät ristissä ja raahauduin seurakuntakeskukseen unkarilaisten seuraan. Ohjelmassa olisi opastettu kävelykierros Loviisassa sekä tutustuminen raatihuoneelle ja myöhemmin yhteinen lounas.
Ekaa kertaa kävin raatihuoneella, joka oli kyllä aikas mielenkiintoinen kokemus. Sitten ensimmäinen unkarilainen ottikin jo kontaktia minuun. :) Mutta voi sitä ilmaa! Niin seisova ja lämmin kuin olla ja voi! Odotin ukkosta kuin kuuta nousevaa mutta eih... Ei siinä, reippaasti sitten vain mukaan kävelykierrokselle. Sinänsä kyllä kiva, kun vuoden olen jo Loviisassa asustellut, niin sainpahan lisää infoa kaupungista.

                                                        Ruotsinkielinen lukio, Loviisa

Kun vihdoin pääsimme ruokapaikkaan, alkoi kaatosade ja sitä kesti sitten kolme tuntia.
Kävimme ruokailun jälkeen vielä kotigalleriassa ja illaksi suuntasimme katsomaan puutarhaa, joka oli tosi iso!

Perjantaina 28.6. leikin turistia unkarilaisten kanssa ja otin kuvia Helsingistä. Saimme bussiin oppaan, joka puhui pelkkää unkaria seuraavat 3h. Yhden sanan sieltä, toisen täältä ymmärsin.
Kävimme opaskierroksen jälkeen syömässä yhdessä ja suuntasin sitten kahden ystävän kanssa Kauppatorille. Siellä olisin kyllä viihtynyt kauemminkin kuin vain tunnin... Noh, sitten pitikin kiirehtiä takaisin bussiin ja Temppelinaukion kirkkoon.

                                                            Sibelius-monumentti

Jean Sibelius

 

 Olympiastadion, Helsinki 

 

Lauantaina 29.6. tulikin pilvinen päivä. (Kamera jäi kämpille, joten siltä reissulta ei ole kuvia..) Suuntasimme Källaan, Loviisan leirintäalueelle, jossa olisi Suomi-Unkari -seuran järjestämää ohjelmaa. Juuri kun lähdimme Källaan, alkoikin sataa vettä. Onneksi sitä ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa.
Lähdin ruuan jälkeen ystäväni houkuttelemana soutelemaan soutuveneellä. Olen tasan kerran soutanut ja ystävälleni se oli sitten eka kerta. Kun lähdimme rannasta, meille sanottiin, että varokaa kiviä. Joopa joo, arvatkaas miten kävi? Huomasimme olevamme kiven päällä ja minä ihan paniikissa. Yritä siinä sitten selittää toiselle, että kumpaa airoa käyttämällä saattaisimme päästä liikkeelle, kun ei itselläkään ollut mitään aavistustakaan. Pienoinen ylpeys ja kenties pohjalainen sisukin esti sen, etten huutanut apua. Keikuttelimme venettä ja saimme kuin saimmekin sen irti ja sitten äkkiä takaisin rantaan!
Palasin kuitenkin veteen aika pian mutta lähinnä uimaan. Hieman kyllä olisi se onkiminenkin houkutellut mutta... jätin sen kuitenkin.
Paistoimme makkaroita ja lettuja. Sitten hetken päästä tajusin olevani Suomen joukkueessa pelaamassa Suomi-Unkari -ottelua mölkyssä. Se tunne, kun pisteitä on 48 ja pitäisi saada 2 pistettä voittoon, niin kaatukin vain yksi mölkky ja pisteitä tuleekin 51 ja pistemäärä tippuukin 25. Huoh!
No, unkarilaisilla kävi samoin. Sitten tulikin vastaan sellainen tilanne, jossa meillä oli kaksi nollatulosta ja nyt olisi pakko saada tulos tai koko joukkue tippuisi pelistä. Valitettavasti saimme sen kolmannen nollatuloksen ja hävisimme. Unkarilaisille ojensimme palkinnoksi puiset enkelit. Saimme mekin palkinnot, nimittäin Csömör -mukit. :)
Illalla vielä lauleskelimme nuotion ääressä monta tuttua laulua: erikseen suomeksi ja unkariksi sekä myös yhdessä.

Sunnuntaina 30.6. vuorossa oli messu kirkossamme sekä yhteinen lounas. Unkarilaiset kun ovat kovia lahjomaan, meille jaettiin lounaan jälkeen lahjoja. Sain Csömör -logolla varustetun kynän sekä hienon liinan. Mutta voi sitä nolotuksen määrää, kun jäin uudesta rannekorustani kiinni unkarilaiseen poikaan, kun halasin kiitokseksi lahjasta!

Maanantaina 1.7. suuntasimme kiertoajelulle. Aloitimme sen Ruotsinpyhtään kirkosta, jossa meillä oli opas kertomassa siitä. Sen jälkeen meillä oli vapaata aikaa pyöriä siinä Ruukin alueella ennen ruokailua.
Ruokailun jälkeen suuntasimme kahville meidän kanttorimme luokse ja sieltä suuntasimme vielä Pernajaan Mikael Agricolan kirkkoon.

                                                    Mikael Agricolan kirkko, Pernaja

Illalla oli vielä edessä lähtöjuhla. Siellä jälleen kerran söimme, pidimme puheita, seurustelimme sekä jaoimme lahjoja. Minäkin sain yhden, taulun, jossa oli Maria ja Jeesus-lapsi. Tosi haikeissa fiiliksissä lähdin sieltä, varsinkin kun kaksi unkarilaista jouduin hyvästelemään jo sinä iltana.

 

Taulu, jonka sain lahjaksi

Tiistaina 2.7. aloitin päiväni juoksemalla ympäri Loviisaa. Oli viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, joten piti yrittää ehtiä tekemään kaikki tärkeät asiat ennen kuin lähtisimme saattamaan unkarilaisia takaisin Helsinki-Vantaalle.
Ehdin ajoissa lähteä saattamaan heitä. Kun pääsimme moottoritielle, esimieheni ilmoitti mikrofoniin, että minulla on tänään nimipäivä ja he kaikki laulaisivat minulle "Paljon onnea vaan". Huikkasin kiitokseni paikaltani bussin takaosasta mutta sain vastauksen, ettei kiitos riitä. Pitäisi tulla eteen ja pitää puhe, lausua runo tai laulaa. Sain kakistettua kiitokset ja päätin, että laulaisin heille Anna-Mari Kaskisen Jäähyväiset. Sain lahjaksi Suomi-Unkari -taskusanakirjan.
Saavuimme lentokentälle aivan liian pian ja sitten pitikin alkaa jättämään hyvästejä heille. Nessut oli kyllä aika tarpeellisia... Onneksi otin koko paketin mukaan. :D Niin kuin ystäväni linkitti: "Crying does not mean that the person is weak.. But it means that a person has a HEART.." Noh, jos olen edelleen Loviisassa töissä kahden vuoden päästä, niin sitten pääsen taas näkemään heidät, kun teemme matkan Unkariin.

Tanssia ken tahtoo

Viime syksynä kuulin, että täällä Loviisassa järjestetään Kristillisen tanssin työpaja. Aina olen tanssimisesta pitänyt, vaikken osaakaan sillai kovin hyvin tanssia. (No, okei, valssi ja letkis sujuu kyl..) Päätin sitten työkaverin innoittamana lähteä sinne. Ekan kerran jälk een olin, että ei ikin siellää enää... ensinnäkin, mä olin porukan nuorin ja siksi toisekseen, mä en osaa tanssia improvisoiden. Mä tarvitsen koreografian.
Noh, tammikuun puolella kun työpaja jatkui, huomasin olevani taas paikalla. Ei siinä, joka kerta oli eri vetäjä, joka kerta oli eri teema ja joka kerta tunnelma oli erilainen.
Vetäjät siis olivat ammattitanssijoita Xaris Finland -ryhmästä. Lisätietoa heistä löytyy täältä.

Nyt sitten, viime sunnuntaina koitti meidän työpajalaisten ensimmäinen esiintyminen messussa. Jännitti ja mietitytti, miten yksillä harjoituksilla sunnuntaista voi selvitä. Tulimme sisään kirkkoon kulkueena, jonka kävelimme tanssiaskelin ja kirkon edessä teimme musiikin tahtiin muutaman liikkeen käsillä. Varsinainen tanssi oli tekstin aikana.
Jännä huomata itsessään, miten jännitys muuttuu iän myötä. Lapsena en juuri koskaan jännittänyt esiintymistä, vaikka sitä tuli pianonsoiton kevätkonserttien ja lapsi- ja nuorisokuorojen myötä aika paljon esiinnyttyä. Myöhemmin tuli tärinä ja kädet hikosi, nykyään on täysin kuuma...

Mutta siis, näin tiivistetysti, hirveen kiva kokemus oli tuo työpaja.

Haapsalun reissu

24.-26.5. olin 38 muun ihmisen kanssa Haapsalussa ystävyysseurakuntapäivillä. Lähdettiin perjantaina aamusta bussilla Helsinkiin, sieltä sitten laivalla Tallinnaan ja Tallinnasta bussilla Haapsaluun. Illalla oli vielä yhteinen illanvietto Jaanin kirkossa. Siellä sitten nähtiin kaikki, jotka näille ystävyysseurakuntapäiville osallistui. Porukkaa oli siis Österhagenista Ruotsista, Helsingin Haagasta, Korsnäsistä ja Schmalkaldenista Saksasta sekä me.

                                                                    Jaanin kirkko

Lauantaina oli sitten vuorossa ns. neuvottelut. Paikalla oli myös arkkipiispa, jonka tehtävänä oli avata tilaisuus. Tilat olivat aika pienet ja katto matalalla, joten yritä siinä sitten istua nätisti, kun pää kopsui joka välissä kattoon. Sitten kun sieltä tilasta loppui happi, niin alkoi väsyttämään aika reippaasti ja tuli muutamaan kertaan otettua minuuttiunet. :D Tipahdin siis totaalisesti kärryiltä, vaikka kaikki puhe käännettiinkin englanniksi mutta kun kyseessä oli historia, niin en minä siitä oikein mitään ymmärtänyt.
Sitten olikin peräti puoli tuntia aikaa puhua muiden maiden kolleegojen kanssa, millaista tarjontaa heillä on lapsille ja nuorille, mitä haasteita työ tuo. Olin pikkasen pettynyt, että jäi niinkin vähän aikaa siihen keskusteluun. Ennemmin olisi voinut jäädä noi alustuspuheet lyhyemmäksi kuin kaksi tuntia.
Iltapäivästä kävin sitten opastetulla kävelykierroksella vanhassa kaupungissa. Ja se TUULI! Jos jollakin olisi ollut peruukki päässä, niin taatusti olisi lähtenyt lentoon. Vaikka olenkin mieltänyt, että täälläkin tuuli aika reilusti meren rannassa ollessa, tuo oli vielä pahempaa.

                                                           Seinämaalaus
                                                     
Illalla oli vuorossa vielä kuorojen juhlakonsertti Tuomiokirkossa. Se oli kyllä ihan mahtava, kun kaikki kuorolaiset eri maista lauloivat yhdessä ja erikseen.

                                                                    Tuomiokirkko

Sunnuntaina oli vielä juhlamessu Tuomiokirkossa, jonka jälkeen suuntasimme odottelemaan bussia ja sen saavuttua Tallinnaan, puolen tunnin shoppailureissun jälkeen pääsimme laivaan ja takaisin Helsinkiin.

Mietin pitkään osallistunko tälle reissulle, kun olin toiseksi nuorin koko reissulla. Totesin, että eipä ole koskaan aiemmin tullut koettua tällaisia ystävyysseurakuntapäiviä tai muunlaisia vierailuja. Pätkääkään en kyllä kadu reissua! Jos sitten 2015 retkelle Jerusalemiin...

The new begin

Heips!

Mietin kauan, aloitanko uuden blogin vai en. Loppuratkaisun näette siis tässä. :)
Tarkoituksenani on kirjoitella kaikennäköistä tänne: reissuista, askartelujutuista, lasten suusta kuultuja juttuja jne.

Vinkkejä kirjoittamisaiheista saa antaa kaikenlaisia.. :)

Seuraavaan kirjoitukseeni kirjoittelen viikonlopun reissusta Haapsalun ystävyysseurakuntapäivillä.

~ Maya ~