Haikeutta?

Nyt taas koitti se aika, kun kaikki kerhot ovat jäämässä tauolle. Viime viikolla jo jäi päiväkerhot, askartelukerho ja poikien kokkikerho tauolle. Ensi viikolla on vielä yksi iltapäiväkerho, tyttöjen kokkikerho ja perhekerho. Sitten alkaakin lasten hoitoparkki, mistä kaksi vuotta sitten aloitin työni.
Samalla on käynnissä muutoksen aika: työparini päiväkerhossa vaihtuu ensi syksynä, kun nykyinen työparini jää eläkkeelle. Nuorisotyönohjaajamme on poissa kuvioista ensi vuoden kevääseen asti, jolloin palkataan uusi, sitä ennen tulee sijainen.
Ehkä nyt sitten tehdään urakalla kaikenlaisia muutoksia kerhotoimintoihin.
Eilen tehtiin kevätretki Tykkimäelle. Lämpöä riitti ja lapsilla oli hauskaa. Lopputulos tolle reissulle oli omalla kohdallani huono olo bussissa ja pitkäkestoinen pieni päänsärky, joka ei talttunut veden juonnilla ja särkylääkkeellä. Oli kyllä huivi päässä ja litra vichyä mukana mutta juotavaa olisi pitänyt olla tuplasti enemmän. Ehkä sitten opin, kun lähdetään hoitoparkkilaisten kanssa Tykkimäelle, niin otan rinkan, jonne mahtuu juotavaa kunnolla ja lasten tavarat. :D

Nilkka muuten ei ole vielä täysin kondiksessa mutta viime viikonloppuna, kun kaverini Pohjanmaalta oli kylässä, niin käveltiin lauantaina ympäri kaupunkia ja jalka jopa kesti näköalatorniin kiipeämisen. Olen silti varovainen, koska nyt kun se on kerran nyrjähtänyt kunnolla, niin se saattaa seuraavalla kerralla nyrjähtää helpommin.

Mikä parasta, mun pyörä on nyt täällä eikä tuolla 400km päässä, niin pääsee tutkimaan paikkakuntaa pyörän päältä. :) Mut nämä mäet... huoh! Kun on tottunu ajamaan tasaista maata ja täällä kun tuntuu olevan joka kohdassa "maa kohollaan". Ehkä tää kuntoki joskus nousee :D

Turhautumisen turhautuminen

On taas tuo kirjoittaminen jäänyt mutta kai sitä voisi yrittää taas ryhdistäytyä.
Tuntuu, että tuo työterveys on kohta mun toinen koti. Sen verran usein on viimeisen reilun puolen vuoden aikana tullu siellä käytyä. On ollut kaikkee keuhkoputkentulehduksesta luomenpoistoon, viimeisimpänä nilkan nyrjähdys.
Viikon sitä oon nyt kestäny ja pitäis vielä ainakin 2 viikkoo kestää. Joka päivä on kipuja, joka päivä pitää miettiä, minkä verran uskaltaa kävellä ja mitä kautta, että jalka rasittuisi mahdollisimman vähän ja kestäisi paremmin, osuuko jalka johonkin, satuttaako lapsi minua vahingossa törmäämällä jalkaan, koskemalla siihen?
Nyt olisi paljon mitä haluaisi tehdä mutta nyrjähtänyt nilkka estää sen tai siis siirtää jonkin ajan päähän. Olin kyllä aika iloinen, kun sain tänään kunnolla samaa paria olevat sukat jalkaan ja kengät kunnolla jalkaan. Pienet on mun ilot tällä hetkellä... Viikon kuljin side jalan suojana ja crocsit jalassa.
No, ehkä mieluummin nyrjähtänyt nilkka kuin murtunut, jolloin pitäisi olla sairaslomalla pitempään.
Nythän en sairaslomaa saanut...
Toisaalta, viime viikonloppuna passattiin jo sen verran kiitettävästi, että tuli mieleen mitäs seuraavaksi satuttaisin mutta tää kipu ei ole sen väärti.
Toisaalta en ole tottunut ottamaan muilta apua vastaan. Jääräpäisenä pohjalaasena on menty sisulla kaikkialle, "kyllä mä pärjään". Nyt tuntuu oudolta ottaa apua vastaan mutta ehkä se toisaalta on hyvä, että on välillä vielä enemmän lähestyttävä.

                                                   "norsujalka" & verenpurkauma