Toukokuun puolessa välissä kävin Helsingin jäähallissa Sunrise Avenuen Fairytales The Best Of 2015 -kiertueen aloituskeikalla.
Mietin pitkään, lähdenkö keikalle. Intoa oli mutta seura puuttui. Sitten paljastuikin, että pari kaveria oli menossa keikalle. Aloin katsella paikkoja.. eipä montaa enää ollut jäljellä ja sitten olinkin jo aika pettynyt, en pääsekään keikalle.
Kaverit houkuttelivat ja houkuttelivat ja paljastui, että oli siellä vielä ainakin yksi hyvä paikka jäljellä, kunnes se oli minun!
Pääsin majoittumaan kavereiden kanssa samaan hotellihuoneeseen. Ja mikä hotellihuone! Tilava kun mikä, lähellä jäähallia ja mikä parasta, siellä oli kylpyamme ja kavereilla kylpyvaahto mukana.
Lasi kuoharia mukaan ja pitkä kylpy!
Kaverit olivat ostaneet juotavaa mutta huomattiin sitten pieni ongelma: mistään ei löytynyt pullonavaajaa. Pulloja ei uskallettu iskeä ihan voimalla pöydän reunaan, ettei pullot mene rikki ja vierushuonelaiset menetä hermojaan paukutukseen. Hampaitakaan ei viitsitty uhrata. Pullot olivat ja pysyivät kiinni. :D
Päästiin jäähallille pikkasen suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Oltiin silti siinä mielessä ajoissa, ettei oltu missattu Sunrise Avuenuen keikkaa. Lämppärinä Sunrise Avenuelle oli tanskalainen Carpark North, jota ehdittiin hetken kuunnella.
Sitten ne pojat tuli lavalle. Eka keikka kuuteen vuoteen Suomessa. Olivat kuulemma jännittäneet etukäteen keikkaa mutta eipä sitä kyllä huomannut tai no, eka keikka jossa minä olin mukana, niin paha sanoa, miten paljon normaalisti he jännittävät.
Mutta joo, se oli mahtava keikka, vaikkei näkyvyys lavalle saati screenille ollut kauhean hyvä.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Nasu alias herra Porkkana
Vilin kuoleman jälkeen, katselin mielenkiinnosta uusia marsuja. Heti totesin, että haluan kolmannen marsun mutta totesin, etten pitkään aikaan vielä. No, toisin meni...
Kaverini kertoi hänen äitinsä luopuvan heidän marsustaan ja kaveri itse ei pystynyt ottamaan marsua huolehtiakseen. Niimpä hän kysyi, jos ottaisin marsun meille. Varmistin asian toiselta puoliskolta ja ilmoitin, että otamme mielellämme marsun meille. Sovittiin vielä, että kaveri saisi milloin vain tulla katsomaan marsuaan.
Vappuaattona uusin tulokas, Nasu, muutti meille. Mietin pitkään, mitä poikien yhteiselosta tulee, Nasu kun oli tottunut elämään yksin. Suotta huolehdin, Huli lauman johtajana hyväksyi Nasun samantien. Fili vaan yritti kovasti pistää vastaan ja pitää arvojärjestyksen kohdillaan. Kaveri sanoi, että Nasu on sosiaalinen kaveri ja pärjää muiden kanssa. Aina kun jääkaapin ovi kävisi, Nasu kuikuttaisi kovasti häkissä niin kauan, että saa sieltä jääkaapista syötävää. Siitä jäätiinkin sitten paitsi. Vappuna Nasu vietti aikaansa minunkin sylissäni, vaikka selkeästi oli O:n kaveri.
Lauantaina katselin aamusta pikkasen huolestuneena, kun Nasu ei ollut edellisillasta liikkunut mihinkään. Nostin tyypin syliini ja yritin syöttää tomaattia, joka oli kuulemma ehdoton ykkösherkku. Ei kelvannut. Iltapäivällä suuntasin apteekkiin hakemaan lääkeruiskua. Tein pelleteistä, murskatuista ja turvotetuista kaurahiutaleista sekä vedestä tukiruokaa Nasulle ja pakkosyötin sen.
Vappuaattona ennen kuin kaveri lähti kotiin, hän sanoi äitinsä vihjanneen eläinlääkärissä käynnistä, mahdollisen madotuksen vuoksi.
Soitinkin maanantaina eläinlääkärille, kun halusin perustarkastuksen. Toisesta perheestä kun tuli ja oli jo aikuinen marsu, niin halusin varmistaa, että kaikki olisi ok.. eipä ollutkaan.
Tiistaina päästiin alkuillasta eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki Nasun ja kyseli paljon kaikenlaista. Ikävää oli vastata moneen kysymykseen, etten tiedä. Eläinlääkäri totesi Nasun luiden olevan kunnossa. Hän veti Nasua selästä, kuunteli hengityksen ja sydämen ja katsoi suuhun. Lopputulos oli aivan liian pitkät hampaat ja liian laiha marsu. Sovittiin parin päivän päähän hampaiden katkaisu.
Eläinlääkärikäynnin jälkeen, laitoin Nasun poikien kanssa samaan häkkiin. Se oli virhe. Fili nylkytti Nasua mennen tullen ja oikein urakalla. Päätin pelastaa Nasun ja laitoin sen koppaansa eristyksiin siihen asti, että saataisiin hampaat katkaistua ja marsulle lisää voimia, että jaksaisi puolustaa itseään.
Lauantaista keskiviikkoiltaan, Nasu tunki itseään kainaloon, aina kun oli sylissä. Keskiviikkoiltana ei raukka jaksanut tehdä sitäkään. Torstaina oli iltapäivästä lääkäri ja siellä paljastui, että Nasulla oli ripuli. Hampaita ei siis voitu sen vuoksi katkaista. Saatiin antibioottikuuri ja maitohappobakteeria avuksi. Illalla yritin antaa ensimmäisen erän antibioottia. Huomattiin O:n kanssa, että Nasulla oli vielä aamuiset, 12h:n takaiset tukiruuat suussa. Raasu ei siis kyennyt nielemään enää. Siinä vaiheessa totesin jo ääneen, että jos Nasu elää vielä seuraavana aamuna, haen kaverin mukaan ja vien sen piikille.
Puolikymmenen aikaan illalla Nasu pisti aikamoisen mellakan käyntiin kopassaan. Luulin jo, että koko marsu koppineen päivineen tipahtaa häkin päältä, jonne olin sen siirtänyt, että saisi seuraa Hulista ja Filistä.
Seuraavana aamuna O käski tehdä sängyssä tilaa sanoen, että hänellä olisi kerrottavaa. Hän halasi tiukasti ja siitä tiesin, ettei Nasua enää ole.
"Kyllä mäkin tänne mahdun!"
Nasu alias herra Porkkana
Kaverini kertoi hänen äitinsä luopuvan heidän marsustaan ja kaveri itse ei pystynyt ottamaan marsua huolehtiakseen. Niimpä hän kysyi, jos ottaisin marsun meille. Varmistin asian toiselta puoliskolta ja ilmoitin, että otamme mielellämme marsun meille. Sovittiin vielä, että kaveri saisi milloin vain tulla katsomaan marsuaan.
Vappuaattona uusin tulokas, Nasu, muutti meille. Mietin pitkään, mitä poikien yhteiselosta tulee, Nasu kun oli tottunut elämään yksin. Suotta huolehdin, Huli lauman johtajana hyväksyi Nasun samantien. Fili vaan yritti kovasti pistää vastaan ja pitää arvojärjestyksen kohdillaan. Kaveri sanoi, että Nasu on sosiaalinen kaveri ja pärjää muiden kanssa. Aina kun jääkaapin ovi kävisi, Nasu kuikuttaisi kovasti häkissä niin kauan, että saa sieltä jääkaapista syötävää. Siitä jäätiinkin sitten paitsi. Vappuna Nasu vietti aikaansa minunkin sylissäni, vaikka selkeästi oli O:n kaveri.
Lauantaina katselin aamusta pikkasen huolestuneena, kun Nasu ei ollut edellisillasta liikkunut mihinkään. Nostin tyypin syliini ja yritin syöttää tomaattia, joka oli kuulemma ehdoton ykkösherkku. Ei kelvannut. Iltapäivällä suuntasin apteekkiin hakemaan lääkeruiskua. Tein pelleteistä, murskatuista ja turvotetuista kaurahiutaleista sekä vedestä tukiruokaa Nasulle ja pakkosyötin sen.
Vappuaattona ennen kuin kaveri lähti kotiin, hän sanoi äitinsä vihjanneen eläinlääkärissä käynnistä, mahdollisen madotuksen vuoksi.
Soitinkin maanantaina eläinlääkärille, kun halusin perustarkastuksen. Toisesta perheestä kun tuli ja oli jo aikuinen marsu, niin halusin varmistaa, että kaikki olisi ok.. eipä ollutkaan.
Tiistaina päästiin alkuillasta eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki Nasun ja kyseli paljon kaikenlaista. Ikävää oli vastata moneen kysymykseen, etten tiedä. Eläinlääkäri totesi Nasun luiden olevan kunnossa. Hän veti Nasua selästä, kuunteli hengityksen ja sydämen ja katsoi suuhun. Lopputulos oli aivan liian pitkät hampaat ja liian laiha marsu. Sovittiin parin päivän päähän hampaiden katkaisu.
Eläinlääkärikäynnin jälkeen, laitoin Nasun poikien kanssa samaan häkkiin. Se oli virhe. Fili nylkytti Nasua mennen tullen ja oikein urakalla. Päätin pelastaa Nasun ja laitoin sen koppaansa eristyksiin siihen asti, että saataisiin hampaat katkaistua ja marsulle lisää voimia, että jaksaisi puolustaa itseään.
Lauantaista keskiviikkoiltaan, Nasu tunki itseään kainaloon, aina kun oli sylissä. Keskiviikkoiltana ei raukka jaksanut tehdä sitäkään. Torstaina oli iltapäivästä lääkäri ja siellä paljastui, että Nasulla oli ripuli. Hampaita ei siis voitu sen vuoksi katkaista. Saatiin antibioottikuuri ja maitohappobakteeria avuksi. Illalla yritin antaa ensimmäisen erän antibioottia. Huomattiin O:n kanssa, että Nasulla oli vielä aamuiset, 12h:n takaiset tukiruuat suussa. Raasu ei siis kyennyt nielemään enää. Siinä vaiheessa totesin jo ääneen, että jos Nasu elää vielä seuraavana aamuna, haen kaverin mukaan ja vien sen piikille.
Puolikymmenen aikaan illalla Nasu pisti aikamoisen mellakan käyntiin kopassaan. Luulin jo, että koko marsu koppineen päivineen tipahtaa häkin päältä, jonne olin sen siirtänyt, että saisi seuraa Hulista ja Filistä.
Seuraavana aamuna O käski tehdä sängyssä tilaa sanoen, että hänellä olisi kerrottavaa. Hän halasi tiukasti ja siitä tiesin, ettei Nasua enää ole.
perjantai 17. huhtikuuta 2015
R.I.P. Vili 27.6.2013-31.3.2015
Mun pieni ja rakas marsuni Vili menehtyi syliini 31.3.
Onneksi mulla on vielä Huli ja Fili, jotka auttavat tämän pahimman surun yli.
Veljekset
Lämpöpatteri
Onneksi mulla on vielä Huli ja Fili, jotka auttavat tämän pahimman surun yli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)