Olemme tuon toisen puoliskon kanssa käyty muutamaan kertaan Pieksämäellä parin kaverini luona ja heillä on nykyään kolme chihuahuaa. Silloin vielä, kun heillä oli vielä kaksi chihua, ne hakivat meiltä täyden huomion ja molemmat pidimme kummastakin chihusta.
Sitten tulikin kysymys, että josko mekin ottaisimme chihun. Hmm, nojaa.. katsahdettiin toisiamme ja mietittiin. Ehkä, ehkä ei.
Meillä oli kuitenkin melkein vuosi aikaa miettiä asiaa. Touko-kesäkuun vaihteessa viime vuonna, asia sitten varmistui, kun saimme tietää kavereiden kaverin koiran odottavan pentuja. Viikko juhannuksen jälkeen syntyi neljä pientä karvapalloa: 1 tyttö, 3 poikaa.
Ja ne tosiaan oli PIENIÄ! Saatiin paljon kuvia kaikista neljästä chihupennusta ja kuvien perusteella luulin niitä jotenkin isommiksi. Heinäkuun lopulla käytiin sitten katsomassa pentuja ja suu loksahti auki, kun tajusin miten pieniä pennut oikeasti olivat!
Dumle on pentueen toiseksi vanhin ja ainut ruskea, muut ovat vaaleita. Monesti tyyppi oli myös painavin tai toiseksi painavin.
Elokuun lopulla haimme sitten Dumlen kotiin. Olimme kuitenkin Dumlen ekan yön kylässä kavereilla, joten Dumle sai touhuta pikkuveljensä kanssa. Niin, kavereiden kolmas chihu on Dumlen pikkuveli.
Dumle matkusti pedissään sylissäni automatkan, joten se tavallaan leimautui muhun. Niinpä aina aamuisin Dumle tuli herättämään mut ja kulki kaikkialle perässäni. Kyllähän se tuon toisenkin ihmisen perässä kulki vaikka ja minne mutta silti se oli enemmän muhun leimautunut.
Dumlen saapumisesta seuraavana päivänä ajateltiin käydä yhdessä kaupassa kävellen, toinen jäisi Dumlen kanssa ulos, kun toinen käy kaupassa. Ihan sillä lailla se ei sitten mennytkään. :D Muistin, että oli Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaviikonloppu ja torilla myytiin lettuja, siispä tallustelimme Dumlen kanssa sinne. Sitä huokailujen ja ihastelujen määrää, kun pieni tummanruskea kasa lyllersi hihnan päässä pitkin Loviisan katuja!
Pääsimme torille ja ihastelujen määrä jatkui. Yksi rouva totesi, että tänä viikonloppunahan on kaikki kaupan, paljon maksaisimme koiranpennustamme. Totesin, että kaikki muut on kaupan paitsi meidän koiranpentu. Jatkoimme lettujen jälkeen matkaa kohti rantaa ja kirppistä, koska tiesin yhden koirarakkaan tuttuni olevan siellä. Sieltä matka sitten jonkin tovin kuluttua jatkui rantatietä pitkin kohti kauppaa. Muutamaan kertaan saatiin pysähdellä, kun Dumlea tultiin silittelemään ja ihailemaan. Pääsimme kaupalle asti ja O lähti Dumlen kanssa kotiin, kun oli sateen uhka ja minä kävin kaupassa.
Meillä onneksi meni Dumlen ekat viikot niin, että O oli vuorotöissä ja minä tein vähän lyhyempiä päiviä, niin Dumlen ei tarvinnut juurikaan olla yksin. Yksinoloa kyllä harjoiteltiin meidän kauppareissujen ajan. Sitä kitinän määrää ja rallittamista, kun tulimme takaisin. :D
Dumlehan on siitä erilainen koira, ettei se juurikaan hauku vaikka chihuahua onkin ja niiden väitetään haukkuvan ihan reippaasti. Meillä Dumle enemmän kitisee.
Marraskuun lopulla meillä oli pentutapaaminen kasvattajan luona. Voi sitä vilinää ja vilskettä, kun asunnossa oli 6 koiraa. Dumle pääsi ekaa kertaa myös koirapuistoon. (Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että Loviisassakin on koirapuisto...) Leikkiä ja riehumista riitti ja kas kummaa, se oli meidän pieni, joka ekana väsähti.
Dumle perheensä kanssa juoksemassa
ekaa kertaa lumessa ja koirapuistossa.
ekaa kertaa lumessa ja koirapuistossa.
Ennen pitkään Dumle täytti puoli vuotta ja oli siihen mennessä sisäsiisti. Mitään suurempia tuhoja Dumle ei ole tehnyt. Ainut mitä vauvana se testasi oli makkarin puisen haitarioven alareuna. Sitten kun sisäsiisteys läheni, pissa-alustoja oli kiva repiä. Niin ja mystisesti Dumlen yksi pehmolelukin räjähti sillä välin, kun olimme O:n kanssa töissä.
Dumle on monessa eri paikassa ollut pienestä pitäen hoidossa ja kaikki ovat sanoneet, etteivät halua palauttaa Dumlea meille, kun se on niin ihana. On se myös reissannut meidän mukana: Helsingissä, Pieksämäellä, Kuopiossa, Tampereella ja mun vanhemmilla Kauhajoella.
7kk:n ikäisenä lakkasi kuivamuona maistumasta. Mietin kovasti, että mitähän tuolle sitten tarjoaisi. Meni aina hermot, kun saattoi mennä 30-45min siihen että Dumle söi, jos se siltikään söi. No, olin loppuvuodesta kokeillut tarjota herralle raakalihaa ja lopulta Dumlen kasvattaja sanoi, että kokeile antaa Dumlelle pelkkää raakalihaa, kun se kerran on jo tottunut siihen. Niimpä meillä nyt sitten syödään pelkkää raakaa lihaa.
Sitten Dumlelle tuli myös silloin tällöin aamuisin oksentelua. Sain sitten selville, että kyseessä oli närästys. Eli käytännössä pitäisi venyttää illan ruokaa mahdollisimman pitkälle, että maha pysyisi täynnä mahdollisimman pitkään aamuun.
Dumle on nirso ruuan ja herkkujen suhteen. Sisäsiistiksi kun opetettiin herraa, niin namit sylkäistiin aina pois. No, hirveesti kehuja ja rapsuja tilalle. Eläinlääkäri laittoi joka käynnillä Dumlen nenän eteen nameja. Tyyppi haisteli, lipaisi kielellä, saattoi ottaa yhden suuhunsa mut suht äkkiä ne tiputettiin kans pois. :D
Loppuvuodesta/alkuvuodesta havahduttiin siihen, että tyypin kuonon vierestä katosi karvat melkein kokonaan. Vasta pidemmällä keväällä tajuttiin, että se liittyy ruokaan. Siispä nyt meillä on menossa eliminaatiodieetti, jossa selvitetään liha kerrallaan, sopiiko se meidän koiruudelle vai ei. Siitä voin kertoa toisessa blogitekstissä enemmän. :)
Nyt kesälomalla Dumlen perheenjäsenet kävivät omistajiensa kanssa meillä kylässä. Sitä jälleennäkemisen riemua! Dumle jaksoi veljensä kanssa leikkiä aamusta iltaan asti. Nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään, kun olisi pitänyt saada nukkua samassa huoneessa muiden kanssa. Tosin, epäilen vahvasti, ettei siitä nukkumisesta olisi silloinkaan tullut mitään. Niimpä, meni ihan pieleen ajatus, ettei koira nuku meidän sängyssä...
Meidän kaukosäätimen vartija
Kovasti pitäisi vahtia mamman
tekemisiä, mut uni voittaa :D
Dumle on nirso ruuan ja herkkujen suhteen. Sisäsiistiksi kun opetettiin herraa, niin namit sylkäistiin aina pois. No, hirveesti kehuja ja rapsuja tilalle. Eläinlääkäri laittoi joka käynnillä Dumlen nenän eteen nameja. Tyyppi haisteli, lipaisi kielellä, saattoi ottaa yhden suuhunsa mut suht äkkiä ne tiputettiin kans pois. :D
Loppuvuodesta/alkuvuodesta havahduttiin siihen, että tyypin kuonon vierestä katosi karvat melkein kokonaan. Vasta pidemmällä keväällä tajuttiin, että se liittyy ruokaan. Siispä nyt meillä on menossa eliminaatiodieetti, jossa selvitetään liha kerrallaan, sopiiko se meidän koiruudelle vai ei. Siitä voin kertoa toisessa blogitekstissä enemmän. :)
Joskus kun meinasi mennä kunnolla hermot,
laitettiin tyyppi pahvilaatikkoon ja uhattiin
lähettää Siperiaan :D
Nyt kesälomalla Dumlen perheenjäsenet kävivät omistajiensa kanssa meillä kylässä. Sitä jälleennäkemisen riemua! Dumle jaksoi veljensä kanssa leikkiä aamusta iltaan asti. Nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään, kun olisi pitänyt saada nukkua samassa huoneessa muiden kanssa. Tosin, epäilen vahvasti, ettei siitä nukkumisesta olisi silloinkaan tullut mitään. Niimpä, meni ihan pieleen ajatus, ettei koira nuku meidän sängyssä...
tekemisiä, mut uni voittaa :D
