Tanssia ken tahtoo

Viime syksynä kuulin, että täällä Loviisassa järjestetään Kristillisen tanssin työpaja. Aina olen tanssimisesta pitänyt, vaikken osaakaan sillai kovin hyvin tanssia. (No, okei, valssi ja letkis sujuu kyl..) Päätin sitten työkaverin innoittamana lähteä sinne. Ekan kerran jälk een olin, että ei ikin siellää enää... ensinnäkin, mä olin porukan nuorin ja siksi toisekseen, mä en osaa tanssia improvisoiden. Mä tarvitsen koreografian.
Noh, tammikuun puolella kun työpaja jatkui, huomasin olevani taas paikalla. Ei siinä, joka kerta oli eri vetäjä, joka kerta oli eri teema ja joka kerta tunnelma oli erilainen.
Vetäjät siis olivat ammattitanssijoita Xaris Finland -ryhmästä. Lisätietoa heistä löytyy täältä.

Nyt sitten, viime sunnuntaina koitti meidän työpajalaisten ensimmäinen esiintyminen messussa. Jännitti ja mietitytti, miten yksillä harjoituksilla sunnuntaista voi selvitä. Tulimme sisään kirkkoon kulkueena, jonka kävelimme tanssiaskelin ja kirkon edessä teimme musiikin tahtiin muutaman liikkeen käsillä. Varsinainen tanssi oli tekstin aikana.
Jännä huomata itsessään, miten jännitys muuttuu iän myötä. Lapsena en juuri koskaan jännittänyt esiintymistä, vaikka sitä tuli pianonsoiton kevätkonserttien ja lapsi- ja nuorisokuorojen myötä aika paljon esiinnyttyä. Myöhemmin tuli tärinä ja kädet hikosi, nykyään on täysin kuuma...

Mutta siis, näin tiivistetysti, hirveen kiva kokemus oli tuo työpaja.

Haapsalun reissu

24.-26.5. olin 38 muun ihmisen kanssa Haapsalussa ystävyysseurakuntapäivillä. Lähdettiin perjantaina aamusta bussilla Helsinkiin, sieltä sitten laivalla Tallinnaan ja Tallinnasta bussilla Haapsaluun. Illalla oli vielä yhteinen illanvietto Jaanin kirkossa. Siellä sitten nähtiin kaikki, jotka näille ystävyysseurakuntapäiville osallistui. Porukkaa oli siis Österhagenista Ruotsista, Helsingin Haagasta, Korsnäsistä ja Schmalkaldenista Saksasta sekä me.

                                                                    Jaanin kirkko

Lauantaina oli sitten vuorossa ns. neuvottelut. Paikalla oli myös arkkipiispa, jonka tehtävänä oli avata tilaisuus. Tilat olivat aika pienet ja katto matalalla, joten yritä siinä sitten istua nätisti, kun pää kopsui joka välissä kattoon. Sitten kun sieltä tilasta loppui happi, niin alkoi väsyttämään aika reippaasti ja tuli muutamaan kertaan otettua minuuttiunet. :D Tipahdin siis totaalisesti kärryiltä, vaikka kaikki puhe käännettiinkin englanniksi mutta kun kyseessä oli historia, niin en minä siitä oikein mitään ymmärtänyt.
Sitten olikin peräti puoli tuntia aikaa puhua muiden maiden kolleegojen kanssa, millaista tarjontaa heillä on lapsille ja nuorille, mitä haasteita työ tuo. Olin pikkasen pettynyt, että jäi niinkin vähän aikaa siihen keskusteluun. Ennemmin olisi voinut jäädä noi alustuspuheet lyhyemmäksi kuin kaksi tuntia.
Iltapäivästä kävin sitten opastetulla kävelykierroksella vanhassa kaupungissa. Ja se TUULI! Jos jollakin olisi ollut peruukki päässä, niin taatusti olisi lähtenyt lentoon. Vaikka olenkin mieltänyt, että täälläkin tuuli aika reilusti meren rannassa ollessa, tuo oli vielä pahempaa.

                                                           Seinämaalaus
                                                     
Illalla oli vuorossa vielä kuorojen juhlakonsertti Tuomiokirkossa. Se oli kyllä ihan mahtava, kun kaikki kuorolaiset eri maista lauloivat yhdessä ja erikseen.

                                                                    Tuomiokirkko

Sunnuntaina oli vielä juhlamessu Tuomiokirkossa, jonka jälkeen suuntasimme odottelemaan bussia ja sen saavuttua Tallinnaan, puolen tunnin shoppailureissun jälkeen pääsimme laivaan ja takaisin Helsinkiin.

Mietin pitkään osallistunko tälle reissulle, kun olin toiseksi nuorin koko reissulla. Totesin, että eipä ole koskaan aiemmin tullut koettua tällaisia ystävyysseurakuntapäiviä tai muunlaisia vierailuja. Pätkääkään en kyllä kadu reissua! Jos sitten 2015 retkelle Jerusalemiin...