Ollaan tuon toisen osapuolen kanssa oltu parilla keikalla täs viimeisen 2kk:n aikana. Joskus aikaa sitten tuli huomattua, että Poets of the Fallilla olisi keikka Helsingissä ja sinne olisi päästävä.
Siitä ei kauaa mennyt, kun alettiin miettimään, että kenenkäs keikalle seuraavaksi. Jenni Vartiainen oli sitten seuraava ja päädyttiin Jenninkin suhteen lähtemään Helsinkiin.
Onnekseni tuo toinen on hieman hatarapäinen, niin sain annettua Poets of the Fallin liput synttärilahjana. Eikä siis ollut herralla mitään muistikuvaa, että oltiin asiasta keskusteltu aiemmin keväällä.
Perjantaina 3.10. suunnattiin Helsinkiin Tavastia -klubille. Kummallakaan meistä ei ollut mitään havaintoa, millainen paikka Tavastia olisi mutta onneksi kaveri valaisi, että se on vähän pieni mesta. Oltiin ajoissa paikalla, eikä tarvinnut paljoakaan jonottaa sisään. Ensimmäinen reaktio oli, kun päästiin sisälle, että apua miten pieni paikka. Täälläkö bändi sitten esiintyy? Mihin kaikki mahtuu? Keikka kun oli loppuunmyyty. Myöhemmin kuitenki ovet avautuivat eri tilaan, jossa tilaa sitten olikin vähän enemmän. Saatiin erittäin hyvät paikat lavan vierestä. Just pikkasen ennen keikkaa mulle iski päälle hirvee hiki, silmissä sumeni ja korvissa alkoi humista. Menin sitten istumaan portaille pää polvissa. Onneksi laukussa oli mynthoneita, joita sit aloin popsimaan, että verensokeri nousis ylöspäin. Yritin päästä siirtymään taaemmas, jossa olisi vähemmän porukkaa ja paremmin ilmaa mutta, kun nousin ylös ja pääsin muutaman askeleen eteenpäin, alkoi taas pyörryttää. Mulla oli onneksi mukana ihana mies, joka haki mulle baaritiskiltä kylmää jaffaa. Se auttoi sen verran, että pääsin siirtymään taakse parempaan ilmaan. Sieltäkin näki kyllä ihan hyvin lavalle. Loppukeikka meni siis hyvin ja pystyttiin molemmat nauttiin keikasta.
Myöhemmin kuulin kommenttia, että mua oltiin luultu känniseksi. Kiitos, kyllä, tulin tosi känniin juotuani tasan yhden karpalolonkeron!!
Viikko sitten koitti toinen odotettu keikka, Jenni Vartiainen Finlandia -talolla. Katsoin etukäteen netistä, että mitä keikasta kerrotaan ja näin, että keikka kestäisi 100min eli 1h 40min. Kaveri, joka jälleen kerran oli ihana ja toimi meillä kuskina, totesi, että onpas lyhyt keikka. Sisälle Finlandia-taloon ei tarvinnut jonottaa mutta narikassa oli ruuhkaa. Ihmettelin kovasti, että vain kaksi narikkatyöntekijää per narikka. Ei siinä, narikoita oli useampi mutta siltikin! Monta sataa ihmistä oli katsomassa, joten aika moni vei takkinsa ja reppunsa narikkaan. Tämäkin keikka siis loppuunmyyty.
Pari päivää ennen keikkaa kaivoin Googlen kautta Finlandia -salin pohjapiirustuksen ja etsin sieltä istumapaikat. Totesin, että kerrankin kävi hyvä tuuri: saatiin suht keskeltä paikat ja vielä sen verran kaukaa, ettei tarvinnut niska kenossa katsella mutta oltiin kuitenkin riittävän lähellä. Eka osa konsertista oli akustista, herkkää ja kaunista. Yllättävää olikin, että sitten olikin puolen tunnin väliaika, jonka jälkeen meno muuttu rokkaavammaksi.
Kummatkin oltiin enemmän kuin tyytyväisiä keikkaan. :)
Katsotaan sitten taas ensi vuonna monelleko keikalle päädytään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti